Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, osa 1

Okei, tämä blogikirjoitus tulee nyt vähän myöhässä. Kävin katsomassa tämän elokuvan perjantaina 26. marraskuuta 2010, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kirjoittaa tästäkin elokuvakokemuksestani.

Tämä oli erikoinen kokemus jo siinäkin mielessä, että kävin katsomassa tämä Bio Marlon -nimisessä elokuvateatterissa Kauhajoella. Normaalisti olen käynyt katsomassa elokuvat joko Helsingin Tennispalatsissa tai Helsingin Kinopalatsissa, mutta tällä hetkellä opiskelen Kauhajoella, joten päätin nyt käydä katsomassa tämän elokuvan Kauhajoella.

Ja sitten asiaan... Odotin tältä elokuvalta erittäin paljon, enkä joutunut pettymään. Olin jo ennestään innoissani päätöksestä jakaa seitsemäs elokuva kahteen osaan, sillä aikaisemmat elokuvat olivat kärsineet siitä, että liian paljon oli yritetty tunkea kahteen tuntiin, minkä takia aikaisemmat elokuvat ovat olleet melko sekavia, eikä niiden juonta ymmärrä täysin, jollei ole lukenut kirjoja. Tällä kertaa elokuvantekijöillä on kuitenkin ollut kokonaiset 5 tuntia aikaa kertoa tarina ja sen ansiosta elokuvan tapahtumista pysyy paremmin kärryillä.

Olen lukenut paljon arvosteluja, joissa tämä elokuva on haukuttu lyttyyn. Kriitikot ovat väittäneet, että elokuva laahaa koko ajan ja, että elokuva on täysin tylsä. Mielestäni tällaiset väitteet eivät pidä ollenkaan paikkansa ja herää kysymys, että ovatko nämä kriitikot edes nähneet koko elokuvaa.

Elokuva on erittäin synkkä. Voldemortin ote velhomaailmasta kasvaa, vaikka taikaministeri väittää Ministeriön pysyvän vahvana. Voldemort valloittaa Taikaministeriön, tappaa taikaministerin ja nimittää uudeksi taikaministeriksi Pius Sakian, minkä jälkeen alkaa hirmuvallan aikakausi.

Seitsemäs elokuva on siitä erikoinen, että tällä kertaa Tylypahkassa ei seikkailla ollenkaan. Voldemortin kaapattua vallan Harry Potterista on tullut etsintäkuulutettu rikollinen, joten Tylypahkaan palaaminen ei ole turvallista ja sitä paitsi Harrylla on Dumbledorelta saamansa tehtävä - etsiä Voldemortin hirnyrkit ja tuhota ne.

Hirnyrkit ovat esineitä, joiden sisään on vangittu osa Voldemortin sielusta. Näitä esineitä on kuusi ja jokainen niistä sisältää palan Voldemortin sielua. Niin kauan kuin hirnyrkit ovat olemassa Voldemort on kuolematon. Niinpä hirnyrkkien tuhoaminen on ainoa keino kukistaa Voldemort ja päättää hirmuvallan aikakausi.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli hyvä. Toimintaa riitti, tarina oli hyvä ja jopa jonkin verran huumoria oli saatu mukaan. Elokuva vain jäi hieman jännittävään kohtaan. Kirjan lukeneena tiedän kyllä, että miten lopulta käy, mutta silti odotan innolla seuraavaa osaa.

Iron Man 2

Tänään kävin viimeinkin katsomassa Iron Man 2:sen. Pidin kovasti ykkösosasta, joten minulla oli kovat odotukset tämän elokuvan suhteen, enkä joutunut pettymään. Elokuvassa oli näyttäviä toimintakohtauksia, näyttelijät olivat loistavia ja erikoistehosteet olivat mahtavia.

Elokuvassa Iron Man/Tony Stark saa vastaansa venäläisen ydinfyysikon Ivan Vankon, joka haluaa kostaa Starkin suvulle. Ivanin ja Tonyn isät rakensivat aikoinaan yhdessä Iron Man -pukua ylläpitävän reaktorin. Ivanin isä kuoli kuitenkin köyhyydessä, kun taas Tonyn isä loi keksinnöllä miljardiomaisuuden.

Ivan rakentaa isänsä vanhojen piirustusten pohjalta taistelupuvun ja lähtee Tonyn perään. Samaan aikaan Tonylla on myös vaikeuksia Yhdysvaltain hallituksen kanssa, sillä hallitus haluaa omia Iron Man -teknologian ja valjastaa sen armeijan käyttöön.

Iron Man 2 on loistava jatko-osa Iron Manille. Tarina pitää otteessaan alusta loppuun, eikä toimintaa puutu. Elokuvassa on myös huomattavasti näyttävämpiä toimintakohtauksia kuin ykkösosassa, mikä miellytti ainakin minua.

Robert Downey Jr. on jälleen kerran loistava Iron Maninä. Naispääosissa nähdään edellisestä elokuvasta tuttu Gwyneth Paltrow ja Scarlett Johansson. Kummankaan roolisuorituksessa ei ole valittamista. Johansson on loistava agentti Natasha Romanoffina, joka on oikea elävä ase. Kohtaus, jossa hän heittelee vartijoita kumoon, on todella näyttävä.

Plussaa tulee myös hauskasta huumorista. Huomasin nauravani monissa kohdissa ja se on aina positiivinen asia, mutta onneksi huumoria ei oltu kuitenkaan ahdettu elokuvaan liian paljon. Kaikessa yksinkertaisuudessa elokuva oli loistava ja suosittelen sitä kaikille.

Titaanien taistelu

Sunnuntaina kävin katsomassa Titaanien taistelun 3D:nä. Elokuva kertoo Perseuksesta (Sam Worthington), joka on puoliksi jumala ja puoliksi ihminen.

Aikojen alussa maailmaa hallitsivat titaanit. He olivat mahtavia, mutta heidät kukisti omat pojat: Zeus, Poseidon ja Haades. Zeuksesta tuli taivaiden kuningas, Poseidonista tuli merten kuningas ja Zeuksen huijaamana Haadekselle jäi kurja manalan maa.

Zeus loi ihmiset, jotta heidän rukouksensa ruokkisivat jumalten kuolemattomuutta. Ihmiskunnasta tuli kuitenkin levoton. He alkoivat epäillä jumalia ja lopulta nousivat heitä vastaan. Zeus antaa veljellensa, Haadekselle, käskyn kukistaa tämä kapina.

Haades ilmestyy Argosin kaupungin asukkaille ja ilmoittaa, että 10 päivän kuluttua, kun aurinko pimenee, hän vapauttaa Krakenin, joka on tuhoava koko Argosin. Argosilaiset voivat pelastua ainoastaan, jos he uhraavat prinsessansa. Ainoastaan hänen verensä tyydyttää Krakenin!

Sam Worthington on loistava Perseuksena ja myös kaikki muut näyttelijät ovat loistavia. Varsinkin Ralph Fiennes on mahtava Haadeksena. En muuten edes tajunnut Fiennesin olevan sama näyttelijä, joka näyttelee Harry Potterissa Voldemortia, ennen kuin luin sen jostakin. Tässä hän on ihan eri näköinen...

Kreikkalaista mytologiaa on muutettu aika rankalla kädellä, mistä en pitänyt yhtään. Ensinnäkin mytologian mukaan Zeus ei luonut ihmisiä, vaan ihmiset ovat titaani Prometheuksen luomia. Pahin muutos oli kuitenkin Kraken, sillä Kraken ei todellakaan kuulu kreikkalaiseen mytologiaan, vaan se kuuluu skandinaaviseen mytologiaan.

Mytologiaan tehdyt muutokset saavat elokuvan muistuttamaan joitakin Raamatun kertomuksia. Ensinnäkin Perseus, Zeuksen poika, kuvaa aivan selvästi Jeesusta, jonka Jumala lähetti maailmaan pelastamaan kansansa. Se, että alussa Perseus seilaa vedessä arkussa kuvaa Moosesta, joka ajelehti Niilissä ja josta tuli kansansa pelastaja Jumalan kautta.

Myös Haades, joka on tässä eräänlainen Saatana, tuo mieleen Raamatun kertomukset. Elokuvassa Haades joutuu kysymään Zeukselta luvan ennen kuin voi ruveta tekemään pahojaan maailmassa. Samalla tavalla Saatana joutui kysymään Jumalalta luvan ennen kuin sai ruveta kiusaamaan ja koettelemaan Jobia.

Elokuva oli kuitenkin todella hyvä. Elokuvan toteutus oli hyvä ja efektit olivat mahtavia. Myös elokuvan tarina oli erinomainen. Tosin 3D jäi vähän taka-alalle tässä elokuvassa. En muista yhtäkään kohtausta, jossa oltaisiin käytetty 3D-efektejä.

Oma taivas

Sain juuri katsottua Peter Jacksonin ohjaaman elokuvan Oma taivas (The Lovely Bones). Olen aina tykännyt Peter Jacksonin elokuvista ja niinpä odotin kovasti tämän näkemistä. Voin ilokseni sanoa, että kaikki odotukseni täyttyivät. Elokuva oli nimittäin todella hyvä.

Elokuvassa 14-vuotias Susie Salmon joutuu naapurinsa raiskaamaksi ja murhaamaksi. Susie joutuu Taivaan ja Maan väliseen välitilaan, josta käsin hän alkaa seurata perheensä - ja murhaajansa - elämää Maan päällä. Hän näkee, kuinka hänen murhaajansa peittää kaikki jälkensä ja näyttää selviävän teostaan kuin koira veräjästä.

Susien isä yrittää selvittää tyttärensä murhaa, mutta hän ei saa kaikkia palasia loksahtamaan paikallensa. Susien on päätettävä, kumpi on tärkeämpää - murhansa kostaminen vai perheen toipuminen menetyksestä.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli todella hyvä: tarina oli hyvä ja näyttelijät olivat hyviä. Taivaan ja Maan välinen välitila näytti kauniilta. Suosittelen tätä elokuvaa kaikille!

Prinsessa Mononoke

Kävin katsomassa Hayao Miyazakin klassikon Prinsessa Mononoke Kinopalatsin ennakkonäytöksessä. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tätä elokuvaa, joten odotin sitä innolla.

Ennen elokuvan alkua joku Cinema Mondon palveluksessa oleva mies piti puheen. Hän kertoi, että Prinsessa Mononoken jälkeen Cinema Mondo jatkaa tuomalla Suomen elokuvateattereihin Isao Takahatan elokuvia, jotka ovat myös Studio Ghiblin tuottamia.

Kun mies oli lopettanut puheensa, yleisö taputti hänelle ja sen jälkeen esitettiin muutama mainos, minkä jälkeen elokuva viimeinkin alkoi.

Elokuvan alussa päähenkilö Ashitaka pelastaa kylänsä riivatuksi jumalaksi muuttuneelta vuorenjumalalta. Ashitaka saa kuitenkin riivatulta jumalalta kuolettavan haavan ja tämän takia hän lähtee etsimään peurajumalaa. Ashitaka toivoo peurajumalan parantavan hänet.

Matkallaan Ashitaka pelastaa kaksi miestä, jotka ovat pudonneet jokeen susien hyökättyä heidän kimppuunsa. Lopulta Ashitaka päätyy miesten kotikylään, Rautasulattoon, jota johtaa valtiatar Ebosh.

Eboshin johdolla Rautasulatto raivaa aina vain enemmän tilaa metsästä voidaksensa kaivaa rautamalmia ja siten puolustaa itseään muita heimoja vastaan. Ebosh on myös valmistanut tuliaseita, joita Rautasulaton väki käyttää sekä samuraijoukkoja vastaan että eläimiä vastaan.

Metsänjumalat ovat suuttuneet ihmisille ja hyökkäilevät Rautasulaton väkeä vastaan. Jumalten puolella on susijumala Moron lapsena kasvanut ihmislapsi San, eli prinsessa Mononoke, joka haluaa puolustaa metsää ihmisiltä.

Animaatio oli todella hyvää jälkeä ja myös tarina oli erinomainen. Suosittelen tätä elokuvaa kaikille!

Prinsessa ja sammakko

Katsottuani Percy Jackson Salamavarkaan Tennispalatsissa, riensin nopeasti Kinopalatsiin katsomaan tätä elokuvaa...

Elokuva oli todella hyvä ja elokuva oli täynnä todella hauskoja kohtauksia. Nauroin monissa kohdissa, enkä ollut ainoa, sillä teatterisalissa kuului vähän väliä naurua jostakin päin salia. Juuri tämän takia tykkään katsoa elokuvat nimenomaan elokuvateatterissa. Minusta on mielenkiintoista seurata muiden ihmisten reaktioita.

Lempihahmojani taisivat olla se alligaattori ja se tulikärpänen. Ne kaksi olivat todella hauskoja... Kohtaus, jossa prinssi ja Tiana muuttuivat takaisin ihmisiksi, oli todella hieno. Pidin myös kovasti elokuvan lauluista. Tykkäsin myös kovasti elokuvan pahiksesta (Varjomieskö se oli?) ja kohtaus, jossa hän lopulta tuhoutui, oli todella hieno.

Lyhyesti sanottuna: Mahtava elokuva! Toivottavasti Disney tekee lisää yhtä hyviä elokuvia... Kaikkein hienointa oli kuitenkin huomata, etten ollut ainoa, joka piti elokuvasta. Elokuvan loputtua yleisö puhkesi aplodeihin...

Percy Jackson Salamavaras

Olin lukenut tämän kirjana, joten oli ihan pakko käydä katsomassa tämä elokuva. Odotin tältä elokuvalta paljon, enkä pettynyt yhtään. Elokuvassa riitti vauhtia alusta loppuun ja elokuva oli täynnä hauskoja kohtia.

Minua kuitenkin ärsytti jonkin verran se, että osa kirjasta kerrotuista asioista oli jätetty pois. Kirjassa paljastetaan, että salamavarkauden takana on Kronos, titaanien johtaja. Elokuvassa tätä ei kuitenkaan mainita sanallakaan. Myös monia muita asioita oli menty muuttamaan ja entäs sitten taistelu Hydraa vastaan. Vaikka miettisin kuinka, niin en muista kirjassa olleen sellaista kohtaa. Mistä hitosta elokuvantekijät taikoivat sen Hydran?

Taistelu Hydraa vastaan oli kyllä jännittävä, mutta se ei kylläkään ollut juonen kannalta kovinkaan tärkeä... Osa elokuvantekijöiden ideoista kyllä kiehtoivat minua, kuten esim. se, että Percy kuuli aina välillä Poseidonin äänen. Mikäli muistan oikein, niin tätä ei ollut kirjassa ollenkaan, mutta idea Poseidonista antamassa neuvoja pojallensa oli kyllä kiva.

Entä sitten Manalaan meno? Se oli kyllä aivan liian helppoa. Percy ystävineen vain lahjoi lautturin ja sen jälkeen kävelivät tuosta vain Haadeksen palatsiin. Kirjassa he joutuivat kohtaamaan Kerberoksen sen jälkeen, kun lautturi oli vienyt heidät toiselle puolelle. Elokuvassa he eivät saaneet vastaansa muuta kuin 3 helvetinkoiraa, jotka eivät olleet yhtään mitään verrattuna kolmipäiseen jättiläiskoiraan...

Kiinnitin huomiota myös sellaiseen seikkaan, että kun Percy ystävineen ajoi Las Vegasiin, niin Percy oli auton ratissa. Kirjan mukaan Percy on kuudennella luokalla, joten mitäköhän elokuvantekijät ovat oikein ajatelleet...

Kaikista minua ärsyttäneistä asioista huolimatta elokuva oli kuitenkin katsomisen arvoinen.