Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, osa 1

Okei, tämä blogikirjoitus tulee nyt vähän myöhässä. Kävin katsomassa tämän elokuvan perjantaina 26. marraskuuta 2010, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kirjoittaa tästäkin elokuvakokemuksestani.

Tämä oli erikoinen kokemus jo siinäkin mielessä, että kävin katsomassa tämä Bio Marlon -nimisessä elokuvateatterissa Kauhajoella. Normaalisti olen käynyt katsomassa elokuvat joko Helsingin Tennispalatsissa tai Helsingin Kinopalatsissa, mutta tällä hetkellä opiskelen Kauhajoella, joten päätin nyt käydä katsomassa tämän elokuvan Kauhajoella.

Ja sitten asiaan... Odotin tältä elokuvalta erittäin paljon, enkä joutunut pettymään. Olin jo ennestään innoissani päätöksestä jakaa seitsemäs elokuva kahteen osaan, sillä aikaisemmat elokuvat olivat kärsineet siitä, että liian paljon oli yritetty tunkea kahteen tuntiin, minkä takia aikaisemmat elokuvat ovat olleet melko sekavia, eikä niiden juonta ymmärrä täysin, jollei ole lukenut kirjoja. Tällä kertaa elokuvantekijöillä on kuitenkin ollut kokonaiset 5 tuntia aikaa kertoa tarina ja sen ansiosta elokuvan tapahtumista pysyy paremmin kärryillä.

Olen lukenut paljon arvosteluja, joissa tämä elokuva on haukuttu lyttyyn. Kriitikot ovat väittäneet, että elokuva laahaa koko ajan ja, että elokuva on täysin tylsä. Mielestäni tällaiset väitteet eivät pidä ollenkaan paikkansa ja herää kysymys, että ovatko nämä kriitikot edes nähneet koko elokuvaa.

Elokuva on erittäin synkkä. Voldemortin ote velhomaailmasta kasvaa, vaikka taikaministeri väittää Ministeriön pysyvän vahvana. Voldemort valloittaa Taikaministeriön, tappaa taikaministerin ja nimittää uudeksi taikaministeriksi Pius Sakian, minkä jälkeen alkaa hirmuvallan aikakausi.

Seitsemäs elokuva on siitä erikoinen, että tällä kertaa Tylypahkassa ei seikkailla ollenkaan. Voldemortin kaapattua vallan Harry Potterista on tullut etsintäkuulutettu rikollinen, joten Tylypahkaan palaaminen ei ole turvallista ja sitä paitsi Harrylla on Dumbledorelta saamansa tehtävä - etsiä Voldemortin hirnyrkit ja tuhota ne.

Hirnyrkit ovat esineitä, joiden sisään on vangittu osa Voldemortin sielusta. Näitä esineitä on kuusi ja jokainen niistä sisältää palan Voldemortin sielua. Niin kauan kuin hirnyrkit ovat olemassa Voldemort on kuolematon. Niinpä hirnyrkkien tuhoaminen on ainoa keino kukistaa Voldemort ja päättää hirmuvallan aikakausi.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli hyvä. Toimintaa riitti, tarina oli hyvä ja jopa jonkin verran huumoria oli saatu mukaan. Elokuva vain jäi hieman jännittävään kohtaan. Kirjan lukeneena tiedän kyllä, että miten lopulta käy, mutta silti odotan innolla seuraavaa osaa.